jäässä, syvä jäässä

Blogi on ollut jäissä, Niin kun miehen mielikin, tai oikeastaan luovuus, ja ajatusmaailma. Työt turruttaa, se on hyvä asia, jäässä oleva mieli on tavallaan hyvä asia. Tässä tulee kyllä mietittyä samalla sitten sitä että.. Oliko se paras ratkaisu lähteä tälläiselle alalle missä olen heikoilla ja en jaksa perehtyä tai opetella asioita lisää.. En vaan jaksa, jaksa enää tuota opiskelua.. Tai tämä on taas tämän hetken ajatus, tekee nyt vuoden loppuun asti duunia ja kahtoo sit millä fiiliksillä on. Parempi mieli kun rahat riittää elämiseen ja ei tartte stressata liikaa asioiden maksamista ja sitä että kuinka saisi kouluasiat hoidettua. Tämä on jännä paikka, tämä riihimäki, en saa mitään inspistä mihinkään, jyväskylässä tulee aina kuvailtua, etittyä spotteja missä olis hyvä ottaa kuvia ja näin edespäin, täällä ei tule yhtään sellaista fiilistä, joko sitä on nyt töissä tai sitten keittoomassa, samakait se on. Katsoo nyt, luopuuko tässä tuosta harraste/puoliammatista hetkeks ja on vaan ja jumittaa. Oon ollu liian "kiireinen" viimeiset vuodet tässä muutenkin enkä oo muistanu pysähtyä paikoilleen. Ei tätä kukaan lue onneksi, mutta itseäni tämä helpottaa että saa purettua vähän ajatuksia tekstiksi.

Puhdistautuminen

Puhdistin itsestäni pahat ajatukset pois, viimeksi kun kirjoitin, olin angstin ja raivon kliimaksissa, enkä oikein hallinnut itseäni mitenkään. Siitä johtuen kirjoitin erään koulutehtäväksi tulleen blogikirjoituksen raivoissani ja ajattelematta, tehty mikä tehty, ei sille mitään mahda että jotkut repivät siitä sitten loppujaan huumoria. Sain töitä, lopulta, olen saanut puhdistettua ajatukseni tämän avulla, aivot nollilla töitä 4-6 päivää viikossa ja sitten yhden illan nollaus ja lepopäivä ja arki jatkuu. Duunarin arki, se mitä tässä on kaivannut hetken, ettei tarvitsisi vaivata päätään liikaa. Se että olet luovuuden tuskassa ja et muutenkaan saa mitään aikaiseksi yhdistettynä siihen että ajatuksissa on muutenkin ruuhkaa johtuen jännistä ihmissuhde komplekseista, olin melkeimpä valmis aikapommi, nyt onneksi menossa parempaan suuntaan ja olen purkanut itseni siitä loukosta. Vaikkakin ajatuksiin tunkeutuu välillä sellaisia asioita mitkä pitäisi ihan suosiolla jättää syrjään, lakaista maton alle ja unohtaa, pystyn silti jatkamaan eteenpäin. Olen taas vahvemmalla pohjalla mitä aikaisemmin, näistä teksteistä varmasti käy ilmi että mieleni horjuu useasti, mutta en anna senkään haitata, olen herkkä, tiedostan sen, en mahda sille mitään, ja annan asian olla. En siltikään ole neitimäinen.. Toivottavasti joskus jaksaisin blogata useammin kun kerran kuukauteen.. Noh, sen näkee tässä, en saanut kaikkea sanottua ja väsyttää ihan tuhottomasti.

Taas syöksykierre

Joskus epäilen että itsessäni on pahastikin jotain vialla.. Kun tajuan sen että hetken kaksi kaikki tuntuu mahdolliselta, mutta yhtäkin näen kaiken täytenä mahdottomuutena, tietysti näissäkin asioissa tällä hetkellä on tietyt sivutekijät mitkä ovat tuoneet asian siihen valoon ettei tunnelin päässä taaskaan ole valoa. En ole vieläkään löytänyt itselleni kesätöitä, vaikka olen hakemalla hakenut ja haastatteluissa käynyt. Tämä turhauttaa, myöskin sitten se että kouluasioita pitäisi saada valmiiksi, jos tässä joskus haluaisi valmistua..jos haluaisi. En tiedä enää onko tässä järkeä, koulussa siis. Juoksen päätä pahkaa tietämättömään.. tai tiedän kyllä mitä tavallaan edessä voisi odottaa, mutta se että pystynkö sen tällä hetkellä ottamaan vastaan on toinen asia. Jos valmistuisin vuoden sisään ja saisin töitä, kestäisinkö töissä kaiken sen stressin kanssa? Kun nytkin tuntuu jo liian hankalalta yrittää miettiä se, mistä varat elämiseen ja mistä motivaatio tehdä tehtävät mitä pitäisi tehdä että pääsisi eteenpäin ja saisi itsensä ulos tuolta koulusta. Olen nyt pari viikkoa vakavasti miettinyt sitä että pakkaanko kamat ja lähden helvettiin Riihimäeltä. Kun en saa kun pieninä impulsseina asioita tehtyä, päämääräisen ajattelun unohdin jo kaksi viikkoa sitten ihan suosiolla, en ole pystynyt pitämään itseäni niin hyvin kasassa että voisin keskittyä suoraviivaisesti yhtään mihinkään. Tätä kirjottaessani tuijotan powerpoint-tiedostoa josta pitäisi maanantaille tulla vakuuttavapuhe, en tiedä siitäkään mitenkä tämän pitäisi onnistua. Jos normaalistikin pelkään julkisesti puheenpitämistä, nyt se tuntuu melkolailla mahdottomalle tässä olotilassa. Liirumlaarum, kuvastaa hyvin tuota koulua, pintaraapaisuja sieltä ja tuolta, kaikki jätetään itseopiskeluksi, olenko ollut koskaan hyvä siinä? en? Olen joko tehnyt sitä mitä kiinnostaa miettimättä siitä miten sitä pitäisi tehdä tai kuuntelemalla muitten oppia, mutten ainakaan tehnyt sitä että tekisin vaihtelevasti kokoajan jotain uusia kokeiluja joidenkin asioiden kanssa, ellei niitä ole pakko tehdä. En edisty siis mediatekniikassa mitenkäänpäin, ainoastaan valokuvaamisessa, mikä ei tavallaan ole edes osa sitä. Nyt suollan hyvin tekstiä ulos koska haluan tehdä niin, haluan poistaa tätä pahaa oloa mielestäni, koska sitä on siellä liikaa.. Tarvitsisin sen valopilkun tänne pimeyteen, en näe sitä vaan nyt missään.

Voimaa, jatkuvuutta.

En ole vieläkään täysin eheä, mutta lähempänä parempaa, se että saa asioitua purettua ja tehtyä alta pois, helpottaa omaa oloa kummasti. Onneksi on ihmisiä lähellä, vaikka he välillä tuntuvat kaukaisilta.

Viime perjantaina oli mummin hautajaiset, itkin koko tapahtuman ajan, parempi vuodattaa kyyneleitä silloin kun siltä tuntuu, se on vapauttava tunne loppujen lopuksi, vaikka olenkin mies. Onko se heikkouden merkki jos mies itkee? En usko, ainakaan nykyaikana. Hautajaisten jälkeen tuntui siltä kun kivi olisi vierähtänyt sydämeltä pois, tämä on tapahtunut jokaisten hautajaisten jälkeen mitä tässä lähivuosina on ollut. Parempi näin kun että jäisi taakkaa kannettavaksi.

Yritän tällä hetkellä saada loppuja pisteitä kasaan että saisin opintotukeni jatkumaan, en ole sen tavallaan antanut haitata itseäni enää muutamaan viikkoon että niitä tukia ei ole, kaikki esteet on tehty ylitettäviksi, vaikkei se aina siltä tunnukaan. Nyt jos milloinkaan on olo sellainen että pystyn elämään ja mukautumaan kaikkeen, en töni asioita sivuun vaan annan niiden tulla päin ja käsittelen ne.

Asioiden on tapana järjestyä, tavalla tai toisella, nyt tuntuu siltä että ne todellakin järjestyvät, vaikka vähän rämpimistä tämä on vielä tällä hetkellä.

ps. Vaikka kaikki kiroavat tällä hetkellä tuota lumentuloa, itse olen iloinen, valkoinen on se väri mikä piristää tässä luonnossa, tuo Suomen karu kevät mitä joutui viikon pari katselemaan sai lähinnä masentumaan, mutta nyt on taas mukava katsella ikkunasta ulos kun on talvisen oloista, talvi on lempi vuodenaikani, aina, sanoimpa itse välillä ihan mitä hyvänsä.

Me, myself, my nemesis

Olenko oikeasti kukaan?

Tiedänkö mikä on persoonani?


Ajatus mylläkkää, pahimmasta päästä. En mahda tälle mitään että olen aika ajoin lähi aikoina jäänyt omiin ajatuksiini jumiin, vaikka haluaisinkin olla ihmisten kanssa ja sosialisoitua en pysty siihen kun tietyt ajatukset tukkivat loppujenkin ajatuksien kulun.

Joskus olen ollut hyvin energinen ihminen ja kokoajan äänessä ja olen halunnut tulla huomatuksi. Nyt on alkanut taas tuntumaan siltä että mielummin olisin nurkassa tai taka-alalla ja antaisin muitten hoitaa elämisen. En vaan jaksaisi, elää, katsella voin, muita, kuinka he elävät. Mutta itse en jaksaisi nostaa itseäni millekään jalustalle ja olla valopilkkuna estradilla.

Tästä jatkumona, vaikka pitäisi jaksaa opiskella ja tehdä kaikki hommat alta pois, haikailen kokoajan pois Suomesta,kauas pois jonnekin kaukomaille, istumaan palmun alle ja kerrankin irrottautumaan kunnolla kaikesta siitä stressistä ja paskasta mitä Suomessa on kertynyt.
Saisi ehkä kerrankin oltua.. vapaa.

When it all comes crashin' down..

Jos joku kysyy mitä minulle kuuluu tällä hetkellä, vastaus on..

..Ei todellakaan mitään hyvää. Olen paininut pitempään motivaation suhteen tuon koulun kanssa. Putosin siihen motivaatio kuoppaan jo syksyllä kun ukki kuoli. Eihän tämän pitäisi olla mikään syy, ei tietenkään, mutta henkilökohtaisella tasolla näitä kolauksia kun ilmenee niin ei niistä kovin helposti toivuta. Olen vaan koittanut kitkutella eteenpäin ja yrittänyt tehdä tarvittavia asioita koulun eteen että saisin pisteet kotia ja hommat pyörisivät normaalisti.

Viime torstaina sitten.. Ensiksi aamulla sain tietää että toinen mummini kuoli. Mieleni koki pienen täräyksen siinä vaiheessa eikä iltapäivän tentin tekeminen ollut mikään maailman helpoin juttu.. Lopulta kun koulupäivästä selvisi ja vietti iltapäivää hyvässä kaveriseurassa niin asiat eivät tuntuneet mitenkään pahalta. Erehdyin sitten yhteen väliin käymään kotosalla ja tajusin että kelalta oli tullut kirje jossa luki: "Opintotukenne on lakkautettu". Noniin.. kokolailla paskin päivä taas vuoteen tai kahteen..

Rauha Senja mummin sielulle, elit pitkän ja hyvän elämän, ja anteeksi oma käytökseni, en ole ollut sellainen lapsenlapsi mitä olisit halunnut katsella..

En nyt oikeasti tiedä mikä naurava pelle minun elämäni perään katsoo ja haluaa kokea jotain vitun vahingoniloa siitä mitä minulle tapahtuu. Mutta nyt alkaa olemaan mitta täysi kaikesta mahdollisesta. En jaksa, en vaan oikeasti jaksa edes yrittää. Menköönsä loppu kevät koulussa vituiksi, en palauta mitään tai mene edes paikan päälle. Kamelin selkä katkesi juurikin torstaina. JOS TE PELLET SIELLLÄ HAMKIN OPINTOTUKILAUTAKUNNASSA KOITATTE KANNUSTAA OPISKELIJAA OPISKELEMAAN TUKIEN LAKKAUTTUMISELLA NIIN VITUIKSI SEKIN IDEA TAISI MENNÄ.

Nyt vaan rauhallisesti päivä kerrallaan miettien että mitä sitä tässä puuhailee. Jos saisi pikkuisen kasailtua taas tätä pirstoutunutta palapeliä kasaan. Saisi edes jotain ideaa siihen mitä tässä tekisi seuraavaksi sitten.

H niin kuin hajonnut ja heikko. Toivottavasti tästä vielä joskus nousisi.

Pyörän keksimistä uudestaan.

Olen pitänyt tällä paikalla hetkittäin jonkunlaista blogia, nyt tuli taas sellainen olo että voisin uudestaan alkaakin kirjoittamaan asioita esille, mutta se nyt taas vaati sen että poistin edelliset blogit ja aloitin uuden.

Miksi en luovu blogspotin käytöstä ja tee kokonaan omalla pohjalle asioita? Jaa'a, jos saisi jonkun näköisen innostuksen asiaa koskien niin voisi harkitakin, tällä hetkellä kaikenlaiseen tekemiseen innostus nada. Jos sitä tässä tämän kauttakin alkaisi pikku hiljaa innostaa tuo web-leiskojen tekeminen.

H niin kuin Heikko ja saamaton tällä kertaa, jospa ensi kerralla olisi parempi h tarjolla.