Taas syöksykierre

Joskus epäilen että itsessäni on pahastikin jotain vialla.. Kun tajuan sen että hetken kaksi kaikki tuntuu mahdolliselta, mutta yhtäkin näen kaiken täytenä mahdottomuutena, tietysti näissäkin asioissa tällä hetkellä on tietyt sivutekijät mitkä ovat tuoneet asian siihen valoon ettei tunnelin päässä taaskaan ole valoa. En ole vieläkään löytänyt itselleni kesätöitä, vaikka olen hakemalla hakenut ja haastatteluissa käynyt. Tämä turhauttaa, myöskin sitten se että kouluasioita pitäisi saada valmiiksi, jos tässä joskus haluaisi valmistua..jos haluaisi. En tiedä enää onko tässä järkeä, koulussa siis. Juoksen päätä pahkaa tietämättömään.. tai tiedän kyllä mitä tavallaan edessä voisi odottaa, mutta se että pystynkö sen tällä hetkellä ottamaan vastaan on toinen asia. Jos valmistuisin vuoden sisään ja saisin töitä, kestäisinkö töissä kaiken sen stressin kanssa? Kun nytkin tuntuu jo liian hankalalta yrittää miettiä se, mistä varat elämiseen ja mistä motivaatio tehdä tehtävät mitä pitäisi tehdä että pääsisi eteenpäin ja saisi itsensä ulos tuolta koulusta. Olen nyt pari viikkoa vakavasti miettinyt sitä että pakkaanko kamat ja lähden helvettiin Riihimäeltä. Kun en saa kun pieninä impulsseina asioita tehtyä, päämääräisen ajattelun unohdin jo kaksi viikkoa sitten ihan suosiolla, en ole pystynyt pitämään itseäni niin hyvin kasassa että voisin keskittyä suoraviivaisesti yhtään mihinkään. Tätä kirjottaessani tuijotan powerpoint-tiedostoa josta pitäisi maanantaille tulla vakuuttavapuhe, en tiedä siitäkään mitenkä tämän pitäisi onnistua. Jos normaalistikin pelkään julkisesti puheenpitämistä, nyt se tuntuu melkolailla mahdottomalle tässä olotilassa. Liirumlaarum, kuvastaa hyvin tuota koulua, pintaraapaisuja sieltä ja tuolta, kaikki jätetään itseopiskeluksi, olenko ollut koskaan hyvä siinä? en? Olen joko tehnyt sitä mitä kiinnostaa miettimättä siitä miten sitä pitäisi tehdä tai kuuntelemalla muitten oppia, mutten ainakaan tehnyt sitä että tekisin vaihtelevasti kokoajan jotain uusia kokeiluja joidenkin asioiden kanssa, ellei niitä ole pakko tehdä. En edisty siis mediatekniikassa mitenkäänpäin, ainoastaan valokuvaamisessa, mikä ei tavallaan ole edes osa sitä. Nyt suollan hyvin tekstiä ulos koska haluan tehdä niin, haluan poistaa tätä pahaa oloa mielestäni, koska sitä on siellä liikaa.. Tarvitsisin sen valopilkun tänne pimeyteen, en näe sitä vaan nyt missään.