Sometimes, crying makes you feel better

Lähdin tänään käymään ihan omaksi ilokseni mökillä, joka oli asia jota olin jo hetken aikaa miettinyt että haluan viettää rauhaisan illan itsekseni, kalastellen ja soudellen ympäriinsä, ilman mitään hötkyilyä. Tämä toi itselleni sen pienen sisäisen rauhan mitä olin kaivannutkin, sen että tajuaa taas missä kohtaa itse menee, mitä asioita pitää tehdä ehkä toisin ja mitä tehdä samalla tavalla kun ennenkin.

Mutta miksi kyyneleet..? Siinä kun veneestä nousin kalastelun ja mietiskelyn jälkeen niin aloin muistelemaan asioita, mitenkä asiat ennen olivat mökillä. Pistin silmäni kiinni ja ajattelin kuinka asiat olisivat ennen tapahtuneet siinä vaiheessa kun ilmestyy takaisin rantaan veneellä, mummi olisi tullut kysymään että "tuliko kallaa? suahaanko myö kalasoppaa illalliseks?" "saunakki ois, menehän siitä nuoremmuuttas ensimmäisenä" nätiä lausahduksia ajatellessa ja mummia miettiessä, purskahdin kyyneleisiin. Kävelin itkien saunan patiolle ja annoin kyynelten virrata. Lopulta kun olo alkoi helpottamaan sanoin ääneen "kiitos kaikesta, minulla on ikävä teitä".

Tämän jälkeen iski sellainen huojentunut ja helpottunut olo, sellainen että olen oikeassa paikassa, oikeassa hetkessä ja millään menneellä ei pitäisi niin olla väliä, vaan nyt pitäisi vaan katsoa tulevaa ja olla sellainen ihminen kun itse haluaa. Tunnen taas itseni ujon pienesti vähän voimakkaammaksi mikä on itselle iso asia. Josko sitä tässä vielä kasvaisi joskus isoksi ja vahvaksi aikuiseksi.

ps. En usko aaveisiin tai mihinkään tälläisiin mutta tuntui siltä kun ukki ja mummi olisivat vilkuttaneet minulle mökin pihasta lähtiessäni, ehkä tämä tunnepohjaisuus saa minut vielä joskus hulluksi huonolla tuurilla..

Ueps, a forgotten lore, once again.

Ja taas olen unohtanut kirjoittaa, on ollut hektistäkin hektisempää ja olen sen paremmin kuvaillut kuvin kun sanoin.

Nyt voisi olla aika purkaa pikkuisen viimeisimpiä kuukausia.

Riihimäki jäi taakse, joka oli tarkoituskin, en voisi sanoa että kaipaan kovin paljoa sinne takaisin, tietty, muutama hieno ja mukava ihminen sieltä löytyy joita olisi mukava käydä moikkaamassa. Muutoin kaupunkia itseään ei ole yhtään ikävä, eikä tule. Enkä halua koskaan muuttaa enää etelän suuntaan. Ellei sitten Suomen rajojen ulkopuolelle tule muuttoa. Mutta se on todella epätodennäköistä.

Vanha ja tuttu kaupunki, vanhat ja tutut ihmiset ympärillä.. Tämä on se mitä halusinkin, tässä nyt elän sitä elämää mitä kaivannut siitä lähtien kun erosin pari vuotta sitten, en ole saanut asiaa mielestäni. En ole edelliseen pariin vuoteen halunnut elää missään muualla kun täällä, Jyväskylässä, tämä on sellainen kaupunki missä voi tehdä kaikenlaista, tai olla tekemättä mitään, täällä voit olla kaikkien tuntema, tai sitten olla vain nurkassa kyhjöttämässä, tietysti, omana itsenäni valitsen ensimmäisen vaihtoehdon, olen tehnyt kaveripiiristäni vakaamman olen vielä paremmissa väleissä ihmisten kanssa mitä esimerkiksi puoli vuotta sitten, olen siinä kohtaa elämässä mihin halusinkin.

Entäpä työ kuviot..? Olen nyt perustamassa pehmeältä pohjalta pientä yrityksen tynkää, en tiedä vielä tulevasta, mutta uskon siihen että tämä kannattaa, koska ihminen ei voi olla tekemättä kovin kauaa tai päässä alkaa kuulumaan prii.. Tästä kesästä tulee vielä hieno kun pääsee kunnolla tekemisen meininkiin, kuvaamiseen sisällön tuottoon ja sivujen tekoon, uskon sen :)

Mitenkäs oma kunto..? Noh, olen urheillut joka viikko, ja olen uskoakseni paremmassa kunnossa kun viime vuoden lopulla, sitä että olisin voinut tehdä kaiken aktiivisemmin ja pudottaa painoa jo sinne kahdeksankymmenen puolelle, allekirjoitan sen ja allekirjoitan asian että olen vähän laiskistellut välistä. Kyllä minä tämänkin vielä korjaan kun olen saanut kunnollisesta rytmistä kiinni.

Mitenkäs rakkaus asiat..? Let's not go there, eli ei kommentoitavaa.

Parissa kuukaudessa sitä on ottanut oman paikkansa kaupungista ja vakiinnuttanut itsensä tänne, seuraavana vuorossa on töitten tekeminen ja asiakasuhteiden kerääminen ja toivon että tämä tästä vielä vain paranee.

Kivasti kesäisissä merkeissä, viikko ennen juhannusta

<3:lla Heikki