Laastareita, lämpöä, halaus, tai jotain, rohkaisevaa, sellaista millä selvitä tästä maailmasta.
Jollain tapaa taas tuntee olonsa sellaiseksi että ei osaa käsitellä itseään tai ympäristöään kunnolla. Vaikka olenkin mukavasti asettunut Jyväskylään, se pieni kolo itsessäni alkaa taas nakertamaan minua, tarvisisin jotain, jonkun.. Se että tuhlaan kaikki rahani että en tuntisi turhautunutta tyhjyyttä ei oikein helpota.
Yritän tehdä asioita ja onnistunkin joissain, joissain taas huonommin, niin kuin tänään sain huomata, miksi elämän pitää olla välillä niin vaikeaa, ja miksi siinä saa niin helposti turpaansa? Miksei elämässä ole "load game" mahdollisuutta, että voisi pelata jonkun kohdan uudestaan ja paremmin että elämä voisi olla paremmin tässä hetkessä.
Se ei vaan ole mahdollista, ei ole mahdollisuutta korjata sitä mitä on jo tehnyt, tekemättömät asiat saa tehdyiksi mutta ei tehtyjä asioita tekemättömäksi, se on vaan se karu fakta.
Mutta, josko sitä löytäisi taas asioista parempia puolia ja elämässään jotain kiintopisteitä, pitäisi pikku hiljaa miettiä sitäkin että tekeekö koulun loppuun, eli suhaa jkl riihimäki väliä koko syksyn, vaiko etsii vaan jonkun työn ja asustaa pelkästään jyväskylässä.
Valintoja valintoja, aina niistä valitsee sen huonon mutta katsoo mihinkä sitä sitten taas päätyy.
