keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Me, myself, my nemesis

Olenko oikeasti kukaan?

Tiedänkö mikä on persoonani?


Ajatus mylläkkää, pahimmasta päästä. En mahda tälle mitään että olen aika ajoin lähi aikoina jäänyt omiin ajatuksiini jumiin, vaikka haluaisinkin olla ihmisten kanssa ja sosialisoitua en pysty siihen kun tietyt ajatukset tukkivat loppujenkin ajatuksien kulun.

Joskus olen ollut hyvin energinen ihminen ja kokoajan äänessä ja olen halunnut tulla huomatuksi. Nyt on alkanut taas tuntumaan siltä että mielummin olisin nurkassa tai taka-alalla ja antaisin muitten hoitaa elämisen. En vaan jaksaisi, elää, katsella voin, muita, kuinka he elävät. Mutta itse en jaksaisi nostaa itseäni millekään jalustalle ja olla valopilkkuna estradilla.

Tästä jatkumona, vaikka pitäisi jaksaa opiskella ja tehdä kaikki hommat alta pois, haikailen kokoajan pois Suomesta,kauas pois jonnekin kaukomaille, istumaan palmun alle ja kerrankin irrottautumaan kunnolla kaikesta siitä stressistä ja paskasta mitä Suomessa on kertynyt.
Saisi ehkä kerrankin oltua.. vapaa.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

When it all comes crashin' down..

Jos joku kysyy mitä minulle kuuluu tällä hetkellä, vastaus on..

..Ei todellakaan mitään hyvää. Olen paininut pitempään motivaation suhteen tuon koulun kanssa. Putosin siihen motivaatio kuoppaan jo syksyllä kun ukki kuoli. Eihän tämän pitäisi olla mikään syy, ei tietenkään, mutta henkilökohtaisella tasolla näitä kolauksia kun ilmenee niin ei niistä kovin helposti toivuta. Olen vaan koittanut kitkutella eteenpäin ja yrittänyt tehdä tarvittavia asioita koulun eteen että saisin pisteet kotia ja hommat pyörisivät normaalisti.

Viime torstaina sitten.. Ensiksi aamulla sain tietää että toinen mummini kuoli. Mieleni koki pienen täräyksen siinä vaiheessa eikä iltapäivän tentin tekeminen ollut mikään maailman helpoin juttu.. Lopulta kun koulupäivästä selvisi ja vietti iltapäivää hyvässä kaveriseurassa niin asiat eivät tuntuneet mitenkään pahalta. Erehdyin sitten yhteen väliin käymään kotosalla ja tajusin että kelalta oli tullut kirje jossa luki: "Opintotukenne on lakkautettu". Noniin.. kokolailla paskin päivä taas vuoteen tai kahteen..

Rauha Senja mummin sielulle, elit pitkän ja hyvän elämän, ja anteeksi oma käytökseni, en ole ollut sellainen lapsenlapsi mitä olisit halunnut katsella..

En nyt oikeasti tiedä mikä naurava pelle minun elämäni perään katsoo ja haluaa kokea jotain vitun vahingoniloa siitä mitä minulle tapahtuu. Mutta nyt alkaa olemaan mitta täysi kaikesta mahdollisesta. En jaksa, en vaan oikeasti jaksa edes yrittää. Menköönsä loppu kevät koulussa vituiksi, en palauta mitään tai mene edes paikan päälle. Kamelin selkä katkesi juurikin torstaina. JOS TE PELLET SIELLLÄ HAMKIN OPINTOTUKILAUTAKUNNASSA KOITATTE KANNUSTAA OPISKELIJAA OPISKELEMAAN TUKIEN LAKKAUTTUMISELLA NIIN VITUIKSI SEKIN IDEA TAISI MENNÄ.

Nyt vaan rauhallisesti päivä kerrallaan miettien että mitä sitä tässä puuhailee. Jos saisi pikkuisen kasailtua taas tätä pirstoutunutta palapeliä kasaan. Saisi edes jotain ideaa siihen mitä tässä tekisi seuraavaksi sitten.

H niin kuin hajonnut ja heikko. Toivottavasti tästä vielä joskus nousisi.