Olenko oikeasti kukaan?
Tiedänkö mikä on persoonani?
Ajatus mylläkkää, pahimmasta päästä. En mahda tälle mitään että olen aika ajoin lähi aikoina jäänyt omiin ajatuksiini jumiin, vaikka haluaisinkin olla ihmisten kanssa ja sosialisoitua en pysty siihen kun tietyt ajatukset tukkivat loppujenkin ajatuksien kulun.
Joskus olen ollut hyvin energinen ihminen ja kokoajan äänessä ja olen halunnut tulla huomatuksi. Nyt on alkanut taas tuntumaan siltä että mielummin olisin nurkassa tai taka-alalla ja antaisin muitten hoitaa elämisen. En vaan jaksaisi, elää, katsella voin, muita, kuinka he elävät. Mutta itse en jaksaisi nostaa itseäni millekään jalustalle ja olla valopilkkuna estradilla.
Tästä jatkumona, vaikka pitäisi jaksaa opiskella ja tehdä kaikki hommat alta pois, haikailen kokoajan pois Suomesta,kauas pois jonnekin kaukomaille, istumaan palmun alle ja kerrankin irrottautumaan kunnolla kaikesta siitä stressistä ja paskasta mitä Suomessa on kertynyt.
Saisi ehkä kerrankin oltua.. vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti